Sampo goes Hollywood
Vuonna 1964 Ptuškon Sampo-elokuva koki Yhdysvalloissa kiinnostavan muodonmuutoksen. Sitä lyhennettiin noin 20 minuutilla – pois leikattiin esimerkiksi lauluja – ja sekä ohjaaja, tuottaja että näyttelijät ristittiin uudelleen myyvemmän kuuloisilla nimillä: ohjaaja Aleksander Ptuškosta tuli Gregg Sebelious, Risto Orkosta Julius Strandberg, ja näyttelijöiksi mainittiin esimerkiksi Jon Powers, Nina Anderson ja Peter Sorenson. Englanniksi dubattu elokuva sai nimekseen The Day the Earth Froze, ja julisteen mainoslauseet kuvailivat elokuvaa näin: ”The most chilling terror ever experienced! Thousands against an ominous diabolical force from another world!” Julisteen piirroskuvassa vaalea sankaripariskunta kavahtaa jättikokoista silmää, ja asut on tyylitelty sellaisiksi, että ne assosioituvat mieluummin avaruusalukseen kuin kansanperinteeseen. Toisin sanoen Sampo sai Yhdysvaltojen markkinoilla aivan uuden lajityyppikytkennän: se sovitettiin tuolloin suosittuun tieteis-kauhuelokuvan genreen, jolle oli suuri kysyntä erityisesti nuorison suosimissa drive-in-teattereissa.
Drive-in-kierroksen jälkeen The Day the Earth Froze sai uudelle genrelleen tyypillisen kohtalon: sitä esitettiin televisiokanavien täyteohjelmana, ilmeisesti heikkotasoisena mustavalkoisena kopiona. Uudelleen elokuva heräsi henkiin 1990-luvun alun televisiosarjassa Mystery Science Theater 3000. Sarjan kehyskertomuksessa ilkeä tiedemies koettaa aivopestä päähenkilöä, joka pakotetaan katsomaan kahden robotin kanssa ”maailman huonoimpia elokuvia”. Elokuvien pyöriessä kehyskertomuksen henkilöt näkyvät silhuetteina ja kommentoivat ääniraidan päälle, mikä tässä tapauksessa merkitsee sitä, että heille jää ikuiseksi arvoitukseksi, mikä on se ”sampo”, josta elokuvassa niin kovasti kohistaan.
Mystery Science Theater 3000 on jakanut voimakkaasti elokuvanharrastajien mielipiteitä: yhdet pitävät ideaa riemukkaana, toisten mielestä pilanteko ei tee oikeutta edes niille tarkoituksellisen kömpelöille ja itseparodisille B-elokuville, jotka muodostavat suurimman osan sarjan aineistosta, saati sitten mukaan eksyneille Sammon kaltaisille ”oikeille” elokuville. Joka tapauksessa viimeistään MST3K-sarja on taannut Sammolle jonkinlaisen kulttisuosion: sarjan maine on kasvanut yhdessä internetin leviämisen kanssa, ja internetissä onkin valtava määrä sarjalle omistettuja fanisivuja. Satunnainenkin haku osoittaa, että The Day the Earth Froze kuuluu monien sarjan fanien suosikkijaksoihin. Sarja lienee vaikuttanut myös siihen, että elokuvan ”alkuperäinen” amerikkalaisversio on nykyisin saatavilla dvd-levynä.
Potentiaalista kulttimainetta Sammolla on kenties jo Suomessakin. Siinä missä lehtikriitikot suhtautuivat elokuvaan vuoden 1979 televisioesityksen yhteydessä jokseenkin yksimielisen kielteisesti – monet muistelivat Sammon pakkokatsomisen pikemmin vieraannuttaneen koululaisia Kalevalasta kuin houkutelleen heitä sen pariin – 1990-luvulla Sampoa saatettiin ihastella camp-huumorina. Käänne liittynee yhtä lailla niin elokuvaesteettisten makujen muutoksiin, Kalevalan aseman arkipäiväistymiseen kuin ulkopoliittisiin mullistuksiin, siihen ettei Sampoa enää tarvinnut nähdä pelkkänä yya-politiikan virallisena muistomerkkinä.