Vienaa kohti
Ensimmäisen retkensä jälkeen Lönnrot muuttaa Helsinkiin ja aloittaa lääkärinopintonsa. Mutta kokoonsaatu kansanrunoaineisto ei jätä häntä rauhaan. Jo retken aikana hän oli majataloissa kirjoitellut runoja puhtaaksi, yhdistellyt ja muokkaillut niitä. Laukossa hän oli heti matkan jälkeen tavannut vienalaisen laukkukauppiaan, merkinnyt tältä muistiin muutamia pitkiä eeppisiä runoja ja saanut näin lopullisen todistuksen vanhojen runojen oikeasta kotiseudusta. Lönnrot alkaa toimittaa kokoamistaan runoista viisiosaiseksi suunnittelemaansa Kantele-nimistä runovihkosta. Hän alkaa suunnitella uusia keruuretkiä. Näiden hankkeiden toteuttaminen on yhtenä syynä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran perustamiseen.
Eräiden ystäviensä tapaan Lönnrotkin hankkii opiskeluaikaiset pienet tulonsa pitämällä niin sanottua ylioppilasleipomoa. Ainakin kahdeksantoista nuorukaista pääsi hänen kirjoittamallaan latinankielisellä todistuksella yliopistoon opiskelemaan. Lönnrot kirjoitti tuossa vaiheessa latinaa melkeinpä luontevammin kuin suomea. Kotiopettajan toimissaan hän oli oppinut Vergiliuksensa hyvin.
Toukokuun lopulla 1831 Lönnrot lähtee toiselle runonkeruumatkalleen, jonka tavoitteena on Viena. Ankara vilutauti, Lönnrot kutsuu sitä vilukuumeeksi, iskee kuitenkin jo alkumatkalla, ja suurin toivein aloitettu retki epäonnistuu. Mutta ahkera matkalainen tekee vaivoistaan huolimatta tarkkoja havaintoja. Matkakertomuksessaan hän kuvailee rautalammilaisten ja pielaveteläisten pukeutumistapoja ja häärituaaleja. Kiannalla eli Suomussalmella Lönnrotin tiedetään saarnanneenkin ja ”vuodattaneen ankaria opetuksia” kerettiläisille eli heränneille. Piirilääkäri Samuel Roos joutuu pyytämään häntä avukseen rokotusmatkalle rajakyliin. Elokuun 6. päivänä hänet tavoittaa yllättäen lääkintöhallituksen kirje, jossa lääketieteen kandidaattia kehotetaan kiireesti palaamaan koleran uhkaamaan Helsinkiin. Hänet määrätään Hietalahden sairaalan apulaislääkäriksi.
Koleralääkärinä Lönnrot joutuu kiertelemään myös maaseudulla. Marraskuussa hän tekee matkan Sääksmäelle ja pääsee näin kyselemään tietoja Ritvalan kylän ainutlaatuisesta Helka-juhlasta, jota vietetään pyhäisin helatorstaista Pietarinpäivään saakka. Juhlassa naiset vaeltavat kylän läpi vanhoja lauluja laulaen. Juhlan muuan tarkoitus on viljaonnen takaaminen kylälle. Ritvalan Helka-juhla on näin osoitus siitä, että myös Länsi-Suomessa on laulettu kalevalamittaisia runoja. Lönnrot kirjoittaa Helsingfors Morgonbladiin kuvauksen juhlasta ja tähdentää, että juuri kansanjuhlissa muinaisaika saapuu ikään kuin vieraaksemme keskelle nykyaikaa.
Keväällä 1832 Lönnrot saa lääketieteelliset opintonsa päätökseen ja lähtee kolmannelle retkelleen pyrkimään uudelleen kohti Vienan runokyliä. Neljän promootiotoverinsa kanssa hän matkustaa aluksi Laukkoon, jossa on paikalla kaikkiaan seitsemän tohtoria, mutta iloinen elämä parin päivän ajan ”varsin vähän lääketieteen mukaista”. Eikä kolmannen runonkeruumatkan alkukaan tilannetta paljoa paranna. Hän saa matkakumppaneikseen Ritariksi kutsumansa ylioppilaan, Juhana Törngrenin Laukosta, sekä opiskelutoverinsa J. E. Wirzénin. Tampereen, Kurun, Ruoveden, Jyväskylän, Laukaan, Rautalammin, Kuopion ja Nilsiän kautta Nurmekseen kulkenut yhteinen vaellus kestää viisi viikkoa eikä tutuissa paikoissa pysähdellyt kolmikko tainnut juuri selvää päivää nähdä: ”Minulla oli repussani koko joukko pieniä kirjasia, jotka tosin oli vaihdettava rommi- ja väkiviinapulloihin. Toverieni reput olivat näet myös täynnä pulloja eivätkä he halunneet edes kuulla mistään vaelluksesta ilman niitä. Se tila, mikä reppuihin vielä jäi, sullottiin täyteen sokeria ja tupakkaa.”
Nurmeksessa he viipyvät sateisen viikon ja pelaavat menestyksellisesti korttia nurmekselaisherrojen kanssa. Sitten he saavat matkaoppaakseen paikallisen originellin Petter Viiliäisen. Suuret tuumat ja laajat yritykset olivat kummitelleet siinä määrin miehen aivoissa, että ne olivat Lönnrotin mukaan ”puoleksi karkottaneet niistä niin sanotun tavallisen selvän järjen”. Nurmeksessa Lönnrot viimein jättää kumppaninsa ja vaeltaa yksin yli rajan aluksi Kolvasjärvelle ja sieltä Repolan kylien kautta Akonlahteen.
Käynti Vienan puolella kestää vain viisi päivää, mutta Lönnrot saa nyt kuitenkin ensi tuntuman vienalaiseen kulttuuriin ja kuvaa sitä yksityiskohtaisesti. Kolerapelon takia häntä tosin epäillään Repolassa aluksi kaivojen myrkyttäjäksi. Samasta syystä talonpojat olivat edellisenä kesänä tappaneet Salmissa nimismies Neiglickin. Lönnrotia viehättää karjalaisten ystävällisyys, vilkkaus ja talojen siisteys. Hän kiinnittää huomion vanhuskoisten, raskolnikkien, tarkkaan ruokakomentoon omien ja vieraiden astioiden käytössä, edes vierasuskoisten hevosta ei saanut päästää samalle avannolle juomaan. Lönnrotia huvittaa suomalaisen hevosmiehen lausuma tokaisu: ”Anna hevosen juoa, yksi usko meiän hevosilla on kun teiänki”.
Vaikka kolmannen retken alku olikin huviretken luonteinen, retken tuloksena oli kuitenkin 3000 muistiinmerkittyä säettä.