Inspiraatio uusille eepoksille
Kalevala on innoittanut uusien eeposten luomista monin eri tavoin. Kolme esimerkkiä:
Hiawatha
Henry Wadsworth Longfellow (1807–1882), yhdysvaltalainen runoilija, julkaisi vuonna 1855 The Song of Hiawatha -nimisen eeppisen runoelman. Teoksen aihepiiri liittyy amerikkalaisen alkuperäiskansan, ojibwojen vaiheisiin, mutta runoelman käänteet, henkilöhahmot ja erityisesti runomitta tuovat mieleen Kalevalan. Longfellow ei itse puhunut teosten välisestä yhteydestä, mutta hänen tiedetään tunteneen Kalevalan saksankielisenä käännöksenä.
Hiawathan ilmestyessä Pohjois-Amerikassa heräsikin välittömästi keskustelu siitä, onko kyse plagiaatista. Sittemmin kirjallisen eepoksen ja suullisen perinteen eroja sekä toisaalta kirjallisten teosten välisiä yhteyksiä, ns. intertekstuaalisuutta, on jäsennelty toisella tapaa, joten kysymys plagioinnista ei liene enää relevantti. Longfellow’n teos on suomennettu vuonna 1912 nimellä Laulu Hiawathasta.
Kalevipoeg
Virossa F. R. Faehlmann (1798–1850) ryhtyi 1830-luvulla kokoamaan proosateosta Kalevipoeg-aiheisista kansantarinoista. Hänen tavoitteenaan oli luoda Virolle kansalliseepos, ja yhtenä merkittävänä innoittajana toimi vuonna 1835 ilmestynyt Kalevala. Lönnrot ja Faehlmann, kaksi lääkäriä ja kielimiestä, ystävystyivät myöhemmin Lönnrotin tehdessä tutkimusmatkan Viroon vuonna 1844.
Faehlmannin varhaisen kuoleman vuoksi kesken jäänyttä työtä jatkoi F. R. Kreutzwald (1803–1882), joka muotoili suorasanaisena kerättyä ainesta perinteisellä nelipolvisella trokeemitalla, viroksi regivärssillä, ja sepitti itse säkeitä luodakseen eepokselle toiminnallisen juonen. Kalevipoeg ilmestyi vuosina 1857–1861 kuutena vihkona, joissa vironkielisen tekstin rinnalla oli saksankielinen käännös. Kalevipoeg on suomennettu kahdesti (1957 ja 2005).
Con cháu Mon Mân
”Monin ja Manin lapset” on ladattavissa Juminkeon verkkosivuilta.
Kalevalan kääntäjä, vietnamilainen Bùi Viêt Hoa ryhtyi 1990-luvun lopulla tekemään Vietnamille omaa eeposta. Mallina työskentelyssä olivat Kalevalan syntyprosessi ja Elias Lönnrotin käyttämät metodit. Vietnamin kymmenien vähemmistökansojen parissa kansanrunous elää yhä voimakkaana, ja suullisia eepoksia on viime aikoina tallennettu systemaattisesti Vietnamin perinteentutkimuslaitokseen. Bùi Viêt Hoalla oli siten omilla keräysmatkoillaan saamansa materiaalin lisäksi käytössään noin sadan suullisen pienoiseepoksen käsikirjoitukset. Con cháu Mon Mân (Monin ja Manin lapset) julkaistiin vuoden 2008 lopulla Vietnamissa. Lue lisää Kalevala maailmalla -sivustolta.