2010-luvun tummaa Kalevala-sarjakuvaa
Jos Vesi oli mustaa vuonna 2006 Nina von Rüdigerin ja nimimerkki Infamyn manga-albumissa, niin tunnelma synkkenee entisestään Gene Kurkijärven Kullervo-albumissa, joka ilmestyi pitkän odotuksen jälkeen alkuvuodesta 2009. Like-kustantamon kirjailijasivulla kerrotaan, että Kurkijärvi innostui Kalevalasta Tarvaspäässä, Akseli Gallen-Kallelan taiteilijakodissa, tehdessään siellä arkkitehtiopintoihin kuuluvia mittapiirrustusharjoituksia. Taiteilijoista häntä ovat innoittaneet muiden muassa Salvador Dalí ja Enki Bilal, tyylisuunnista omimpia ovat absurdismi ja surrealismi. Tämä kaikki näkyy rajussa kyberpunk-Kullervossa, jonka karu kohtalo toteutuu Helsinkiä muistuttavassa ympäristössä.
Verestä, suolenpätkistä ja maailmanlopun maisemista huolimatta Gene Kurkijärvi sijoitti sarjakuvakirjaansa koko Kalevalan Kullervo-runon sellaisenaan. Puhekuplissa puhutaan helsinkiläistä puhekieltä, murrettua ja murteellista suomea, mutta ruutujen väleihin on painettu säkeet numeroineen kaikkineen.
Sami Makkosen ratkaisu vuonna 2019 ilmestyneessä Kalevala-albumissa on toinen: satunnaiset loitsut on painettu pelkästään fraktuuralla, suuraakkosilla. Se tekee lukemisesta niin vaikeaa, että tekstistä tulee lähinnä kuvallinen viite. Makkonen kertoo, että häntä on motivoinut Kalevala-sarjakuvan tekemiseen halu ylittää kielen luoma kynnys:
”Itse tarinoihin ei oikein pääse kiinni, koska teosta luetaan koulussa vähän niin kuin väkipakolla ja vanhahtavalla kielellä. Jos miettii kaikkea runokielen takana tapahtuvaa toimintaa, luulisin että kuvallisessa muodossa Kalevala on helpommin omaksuttavissa, ja että sarjakuvaromaanini toivoakseni luotsaa Kalevalaa nykyaikaan.” (yle.fi 6.4.2019)
Sami Makkonen on luonut sarjakuvataiteilijan uraa varsinkin Yhdysvalloissa, ja hän on saavuttanut yleisön varsinkin tummanpuhuvilla Deadwood-sarjakuvilla. Myös Kalevalasta hän on nostanut kuviinsa kauhua ja väkivaltaa, ja tuloksena Kalevala-versio, jollaista ei Jussi Mankkisen arvion mukaan ole ennen nähty: ”Sami Makkosen sarjakuvaromaanissa veri lentää, erilaiset hirviöt koettelevat ihmiskuntaa, jättiläishirvet möyryävät ja pikimustan pahuuden läsnäolo on käsinkosketeltavaa.”
Gene Kurkijärven ja Sami Makkosen kalevalaversioita yhdistää halu tuoda Kalevala nykyaikaan, ja aukipiirretty veri ja paljas liha onkin linjassa nykyisen viihdekulttuurin kanssa. Molempia on ansaitun kiitoksen lisäksi myös kritisoitu. Kristiina Norontaus kirjoitti Turun Sanomien arviossaan ”Kroonisen mokaajan elämä ja teot” (28.2.2009) miettineensä, oliko Kurkijärven Kullervo-albumin ”jatkuva nakuilu ja räyhääminen” hieman hellyttävää pakkokapinaa vai Kullervo-runon syvimmän olemuksen kuva. Harri Römpötti, joka ei ollut muutenkaan kovin vaikuttunut Sami Makkosen Kalevalasta, puolestaan ihmetteli varsinkin naishahmojen itsetarkoitukselliselta vaikuttavalla tavalla alastomaksi jääneitä pyllyjä: ”Ehkä jenkkien ikuiseen murrosikään juuttuneesta viihdesarjakuvasta on tullut mukaan myös äitelä seksismi” (HS 10.4.2019).
Marko Raassinan vuonna 2015 ilmestyneessä Kalevala-albumissa on niinikään tarkoituksena tuoda eepos nykyaikaan hyppäämällä runoesteiden yli. Kustantajansa Arktisen Banaanin sivulla luvataan ”tuohivirsuajattelusta vapautunutta iloittelua aivan kaikille lukijoille” – ja että ”myös varhaisten runonlaulajien viljelemä, usein ironinen huumori pääsee oikeuksiinsa.” Kalevalaseura myönsi Raassinalle Kekrinpäivän palkinnon tästä työstä:
[Marko Raassinan Kalevalan] sankarit, antisankarit ja myyttiset olennot näyttävät erilaiselta kuin aiemmissa teoksissa ja sarjakuvissa. He ovat kaikki omalla tavallaan persoonallisen näköisiä, yhtä aikaa hiukan pelottavia, hellyttäviä ja huvittavia. He puhuvat selkeää nykysuomea, joten heidän aivoitustensa seuraaminen on helppoa. Verbaalisesti lahjakkaan Raassinan tekstiä lukee hymynkare huulilla, sillä hahmojen repliikeissä nykyaikainen lyhyen toteava arkipuhe sekoittuu hauskasti varhaisten runonlaulajien viljelemään ironiseen huumoriin. (Kalevalaseura 2015, palkintoperusteet.)
Kalevala-albumista Raassina oli vielä päätynyt jättämään Kullervo-osuuden pois liian rankkana lapsille, jotka ilmeisesti olivat kirjan pääkohderyhmä. Jo seuraavana vuonna hän kuitenkin julkaisi jatkoalbumin. Kullervo jatkaa samoilla linjoilla kuin Kalevala: hahmot on piirretty samalla tyylillä ja ote on humoristinen. Kun eeppistä tragediaa käsitellään sarjakuvan ja slapstick-huumorin keinoin, jälki on paikoitellen makaaberia.
Viitteet
Kurkijärvi, Gene 2009: Kullervo. Like.
Makkonen, Sami 2019: Kalevala. Otava.
Mankkinen, Jussi 2019: ”Verta, irtopäitä, hirviöitä ja pikimustaa pahuutta: Tällaista Kalevalaa ei Suomessa ole aiemmin nähty” – yle.fi 6.4.2019
Norontaus, Kristiina 2009: ”Kroonisen mokaajan elämä ja teot” – Turun Sanomat 28.2.2009
Raassina, Marko 2015: Kalevala. Arktinen Banaani.
Raassina, Marko 2016: Kullervo. Arktinen Banaani.
Römpötti, Harri 2019: ”Sami Makkosen seksistisessä Kalevalassa naiset esiintyvät kummasti peput paljaina” – Helsingin Sanomat 10.4.2019
Petja Kauppi, Kalevalaseura 2019