Kalevalan lyhennelmät ja käännökset
Elias Lönnrotin itsensä jo vuonna 1862 julkaiseman Koulu-Kalevalan jälkeen on syntynyt aina nykypäivään asti lukuisia, erilaisin periaattein toimitettuja ja kirjoitettuja lyhennettyjä Kalevaloita. Lyhentämisen ja muokkaamisen motiivina, kuten Lönnrotin omassakin työssä, on ollut halu saada eepoksesta lapsille ja nuorille, tai aikuisillekin lukijoille, sopiva ja kiinnostava. Ajatus uudelleen kirjoittamisesta ja siten houkuttelevammaksi tekemisestä koskee myös muita laajoja kulttuurissamme arvostettuja teoksia, esimerkiksi Raamattua, Odysseiaa ja Grimmin satuja.
Monissa tapauksissa Kalevalan muokkaustyö on ollut niin perusteellista, että on täsmällisempää puhua uudelleen tulkinnoista ja eepoksen uudesta elämästä. Asian voi nähdä siinäkin perspektiivissä, että klassikkoteosten luonteeseen kuuluu elää itsenäistä ja varioivaa elämää uusina tulkintoina. Kirjallisen teoksen kykyä synnyttää uutta, eri taiteenlajien elämää voisi pitää suorastaan klassikkouden kriteerinä.
Muokattujen eri Kalevaloiden syntyä voi myös verrata klassikoiden kääntämiseen: jokainen aikakausi tarvitsee maailmankirjallisuuden klassikoista uuden, kielellisesti ajan tasalla olevan käännöksen. On väistämätöntä, että uusiin käännöksiin sisältyy myös tulkintaa.
Kalevalan lyhennelmiä ja muokattuja versioita on tehty kymmeniä. Aina, kun kokonaisen eepoksen tekstiä ryhdytään lyhentämään, tulee tulkinta mukaan: mikä katsotaan liiaksi, epäolennaiseksi? Onko tavoitteena säilyttää vain juoni? Vai halutaanko antaa jonkinlainen kokonaiskuva eepoksen tunnelmasta, joka sisältää myös lyriikka-, loitsu- ja häärunojaksoja? Lyhennelmien (ja siten eepoksen tulkintojen) skaala on tavattoman laaja suorasanaisesta referoivasta kerronnasta vahvasti tulkitseviin ja värittäviin esityksiin.
Ylinnä vasemmalta Mauri Kunnaksen Koirien Kalevala vuodelta 1992 sekä Martti Haavion suorasanaisesti kertoma ja A. Lindebergin kuvittama Kalevalan tarinat vuodelta 1966. Alla vasemmalta Iivo Härkösen vuonna 1915 ilmestynyt Kalevalaa kouluille ja nuorisolle (2. painos 1921), Tuomi Elmgren-Heinosen kertoma ja Kirsti Gallen-Kallelan kuvittama Lasten Satu-Kalevala vuodelta 1946, Rafaël Hertzbergin vuonna 1875 laatima Kalevala kerrottuna nuorisolle, jonka on suomeksi mukaellut Fred. Ahlman ja kuvittanut R. W. Ekman sekä Kalevala-Ankka, Aku Ankan erikoisnumero vuodelta 1999. (Kuvalähde: SKS kirjasto, kuva Eija Hukka)
Kalevalan käännökset
Kalevalan käännöksiä toisille kielille on esitelty ja käsitelty teoksessa Kalevala maailmalla. Kalevalan kääntämisen kulttuurihistoriaa (toim. Petja Aarnipuu, SKS 2012) ja sen pohjalta kootulla verkkosivsivustolla Kalevala maailmalla.