Suomen Kansan Vanhat Runot
Suomen Kansan Vanhat Runot (SKVR) on Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustantama, 34-osainen kansanrunoja sisältävä teossarja. Ajatus sen julkaisemisesta juontuu jo Elias Lönnrotin Vanhan Kalevalan (1935) esipuheessa tekemästä selonteosta ”runojen kokoamisesta” eri puolilla Suomea ja rajantakaisessa Karjalassa ja niiden saattamisesta teoksessa ”johonkuhun järjestykseen”. Runoja oli siis runsaasti enemmän kuin mitä Lönnrot oli niitä Kalevalaansa mukaan ottanut.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tavoitteena oli ”tieteellinen lähdekokoelma”, jossa runonkerääjien käsikirjoitukset on toimittajana olleen A. R. Niemen mukaan ”koetettu saada mahdollisimman tarkasti painetuksi”. Teoksessa onkin julkaistu lähes kaikki arkistoihin tallennettu ja kirjallisista lähteistä löydetty perinteinen kalevalamittainen runous maakunnittain mahdollisimman alkuperäisessä muodossa. Suurin osa aineistosta on peräisin Kansanrunousarkiston kokoelmista.
Sarjan ensimmäinen osa, Vienan läänin runot 1 ja 2, ilmestyi vuonna 1908. Muut osat ilmestyivät vähitellen sotien, varojen puutteen ja muiden esteiden vuoksi niin että viimeinen nide, osa 33, Uudenmaan runot, ilmestyi vasta vuonna 1948. Vuonna 1997 SKS julkaisi ensimmäisen jatko-osan, SKVR XV, Täydennysosa 1, osa 34. Päätyön tämän monumentaalisen muinaisrunokokoelman julkaisemisessa tekivät kansanrunoudentutkijat Kaarle Krohn, A. R. Niemi, Väinö Salminen ja E. N. Setälä, viimeisimmän osalta Matti Kuusi ja Senni Timonen.
Runojen jaottelu on SKVR:n eri osissa yksityiskohdiltaan vaihteleva, mutta perusrakenteeltaan yhtenäinen. Yleisimmät ryhmät ovat kertovat eli eeppiset runot, tunnelmarunot eli lyyriset runot, loitsut sekä määrätyissä tiloissa ja toimissa esitetyt runot. Eeppiset runot käsittelevät etupäässä Kalevalasta tuttujen sankareiden, Väinämöisen, Ilmarisen, Lemminkäisen ym. keskushenkilöiden vaiheita. Lyyristen runojen teemoja ovat mm. huoli, itku ja suru, orpous ja kovaosaisuus, rakkaus ja pettymys, neitona, miniänä ja sananalaisena oleminen, poikien ja miesten laulut, lasten ja vanhempien suhde, koti ja kotiseutu sekä erilaiset mieterunot ja sananlaskurunot. Loitsujen teemoja ovat tietäjän sanat, kateen sanat, loukkaantumiset ja viottumat, pistämät ja puremat, taudit, metsästys, kalastus, karjanhoito, maanviljelys, lemmennosto, kosinta, häät ja perhe-elämä. Määrätyissä tiloissa ja toimissa esitetyt runot ovat häävirsiä, juhlapäiviin liittyviä lauluja, työlauluja, paimenten lauluja, tuutulauluja, lasten viihdytyksiä ja loruja, leikkilukuja, ketjurunoja, nimiloruja ja tanssilauluja.
Kaikki SKVR:n 89 250 runotekstiä löytyvät avoimesta tietokannasta, jossa voi tehdä erilaisia hakuja mm. vapaalla sanahaulla tai keruupaikkakunnan mukaan.