Kalevalaa animoituna
1970-luvun vilkastuvalle animaatiotuotannolle Kalevala tarjosi erinomaista materiaalia. Eepoksen tunnetuimpia animaatioversioita ovat Seppo Niinirannan Kalevala (1975) sekä Riitta Nelimarkan ja Jaakko Seeckin Sammon tarina (1971–1974).
Niinirannan elokuvan hahmot on tehty ohuesta pahvista, ja ne näkyvät silhuetteina värillistä taustaa varten. Elokuvassa on useita lyhyitä osia maailman syntytarinasta aina sammon ryöstöön. Niiniranta (s. 1927) on suomalaisen animaatioelokuvan merkittävä pioneeri ja Kalevalan aiheiden lisäksi käsitellyt tuotannossaan mm. kreikkalaista mytologiaa, Andersenin satuja ja Runebergin Sven Tuuvaa.
Nelimarkan ja Seeckin Sammon tarina koostuu useista lyhytelokuvista. Punaisena lankana on aineellista hyvää tuottava sampo sekä Kalevan ja Pohjolan kansojen kiista oikeudenmukaisuudesta. Kuusiosaisen sarjan jaksot ovat ”Väinämöisen kosiomatka”, ”Riitapukari ja Viisas Väinämöinen”, ”Sepon matka Pohjolaan”, ”Sopimus Sammon takomisesta”, ”Sammon taonta” ja ”Sammon ryöstö”. Sarjan tavoitteena oli – kuten juonitiivistelmä totesi – ”herättää lapsissa kiinnostusta Kalevalaa ja suomalaista kansanperinnettä kohtaan esittämällä Kalevalan tapahtumia värikkäällä ja elämänläheisellä tavalla”. Sammon tarinasta tehtiin myös puolen tunnin mittaiseksi kokonaisuudeksi tiivistetty videoversio, joka sai laajan levikin, ja lisäksi Nelimarkka muokkasi animaatiosta sarjakuvakirjan Sammon ryöstö (1973). Kansallisia aiheita Nelimarkka ja Seeck jatkoivat sittemmin animaatioillaan Piispa Henrik ja Lalli (1975) ja Seitsemän veljestä (1979).
Siinä missä 1980-luvulla sekä animaation että Kalevalan kouluopetus saatettiin kuitata pimentämällä luokkahuone ja työntämällä Nelimarkan ja Seeckin Sammon tarinan puolituntinen tiivistelmä-vhs videolaitteeseen, 2010-luvun nopea tekninen kehitys avaa jatkuvasti uusia mahdollisuuksia liikkuvan kuvan tuottamiseen.
Katso esimerkiksi
YouTube-kanava Kalevala-animaatioita